Raidallinen neuletoppi avaralla pääntiellä

Kuten olet blogistani jo saattanut huomata, käsityöprojektini saavat alkunsa mitä erilaisimmista lähtökohdista. Ajatus tämän neuletopin tekoon syntyi, kun löysin lankalaatikostani korkkaamattoman, beigensävyisen Novitan Nalle-kerän. Vanha keräparka oli jo pitkään odottanut vuoroaan, ja nyt, kuin tilauksesta, minulla oli huutava tarve neuletyölle, jota voi vain neuloa sen enempää ajattelematta. Valitsin malliksi Novitan sileällä neuleella tehdyn neuletopin, joka on kaikessa yksinkertaisuudessaan rentouttavaa ajanvietettä. Siitä vanha lanka saisi hyvän loppusijoituspaikan.

Yksi kerä Nallea ei riitä koko toppiin – lankaa oli siis ostettava lisää. Päätin hankkia ohjeen innoittamana raidallista lankaa, joka sopisi hyvin yksiin beigen Nalleni kanssa. Tiesin myös varsin hyvin, että tismalleen samansävyisestä, yksivärisestä langasta olisi turha edes haaveilla. Mutta, Nallen Taika-sarjasta löytyi sävy, joka sopi beigeni kanssa yhteen kuin keltainen väri voikukkaan! Kokonaisuutta katsoessa voisi melkein kuvitella, että toppi on neulottu yhdestä kerästä. Tarkempi silmäily kuitenkin paljastaa, että topissa vuorottelevat neljä kerrosta beigeä ja neljä kerrosta raidallista Taika-lankaa. Tätä värikikkailua lukuun ottamatta neuloin topin täysin ohjeen mukaan.

Huurteinen neulepusero

Aurinkoisten talvipäivien kunniaksi kaivoin lankalaatikostani aikanaan alennusmyynnistä ostamani Novitan Huurre -kerät. Ne olivat jo pitkään odottaneet inspiraatiota, joka tällä kertaa syntyi kimmeltävästä lumihangesta.

Lanka oli siis valmiina, mutta mistä malli? Tiesin haluavani neulepuseron, jota voisin käyttää arkena housujen ja hameiden kanssa. Lähdin etsimään ideoita Novitan ohjesivuilta. Salaa toivoin löytäväni mallin, jonka voisin toteuttaa sellaisenaan, jotta pääsisin nopeasti alkuun ja voisin neuloessa keskittyä vain neulomiseen enkä niinkään suunnitteluun ja laskemiseen. Kävi kuitenkin niin, että Novita tarjoaa varsin vähän ohjeita Huurre-langalleen, eikä mikään niistä miellyttänyt sen hetken ajatuksiani. Iskin silmäni kuitenkin vinoraidallisiin neulepuseroihin.

Raidalliset langat ja mallit tuottavat minulle monesti päänvaivaa. Pystyraita pidentää ja vaakaraita leventää, enkä minä kaipaa kumpaakaan. Mutta vinoraita - se rikkoo vartalon suorat linjat ja on siksi silmälle mielenkiintoisempi.

Yhdistelin puseroni kahdesta eri ohjeesta. Puro Batikista neulotun puseron muoto miellytti minua kokonaisuutena, mutta nappasin 7 veljestä langasta neulotun mallin tyköistuvat helma- ja hihansuuresorit, jotta saisin lopputulokseen enemmän asiallisuutta ja vähemmän rentoa roikkumista.

Näin valmistin puseron: 

Taka- ja etukappale: Loin 102s 4½ puikoille. Neuloin 7cm 1o1n resoria, jonka jälkeen jatkoin sileää neuletta ja aloitin ohjeen mukaiset lisäykset ja kavennukset. Kun haluttu kädentien korkeus on saavutettu, Novitan ohje kehottaa päättelemään silmukoita neljä kerrallaan, jotta yläreuna saadaan suoristettua. Päätellyt silmukat kuitenkin nostetaan takaisin puikoille seuraavassa työvaiheessa ja niillä jatketaan neulomista. Minusta tuntuu hassulta ensin päätellä silmukat ja sitten nostaa ne takaisin työhön, joten tein tämän kohdan omalla tyylilläni: tein vajaat kerrokset jättämällä jokaisella nurjalla kerroksella neljä viimeistä silmukkaa neulomatta. Siispä neulo kunnes jäljellä on neljä silmukkaa, käännä työ, tee langankierto ja neulo oikean puolen kerros normaalisti. Toista kunnes jätettäviä silmukoita on vähemmän kuin neljä. Kun aloitat aina oikein -neuloksen, neulo langankierto oikealla kerroksella oikein yhteen sitä edeltävän silmukan kanssa.

Hihat: Loin 45s 4½ puikoille ja neuloin 5cm 1o1n resoria. Lisäsin sen jälkeen 1s molemmissa reunoissa 3cm välein. Jatkoin 1o1n neulosta kunnes kappaleen korkeus oli 20cm. Neuloin sen jälkeen sileää ja tein loput lisäykset 2,5cm välein Novitan ohjeen mukaisesti.

PS. Hamstrasin alennusmyynnistä Huurre-lankaa kokonaista viisi kerää. Tähän neulepaitaan riittoisaa lankaan tarvittiin kuitenkin vain kaksi kerää! Sinulle on siis jatkossakin luvassa huurteisia tuotteita!

Joka paikan pellavahousut

Olipa kerran tyttö ja housut. Housut olivat rennot, mutta asialliset; löysät, mutta istuvat; kevyet, mutta kestävät; eikä värissäkään ollut mitään huomautettavaa. Toisin sanoen housut olivat täydelliset ja tekivät tytön kovin iloiseksi. Housut olivat kuitenkin jo kovin vanhat. Tyttö oli saanut ne käytettynä ja vaikka kesähousut saivatkin levätä kaapissa aina talvikauden, ne olivat ahkerassa käytössä ja matkasivat tytön mukana jopa ympäri Eurooppaa! Vähä vähältä kangas kului ja ohentui paikoista, joissa housut ovat kovimmalla rasituksella: takapuolesta ja takareisistä. Tyttö kyllä tiesi, mitä tuleman piti, muttei halunnut myöntää asiaa. Kunnes eräänä päivänä vääjäämätön tapahtui ja perse repesi - kirjaimellisesti. Repeämä ei ollut ihan pienimmästä päästä ja kangas repeämän ympärillä oli niin haurasta, että siitä meni sormet läpi.

Tyttöä suretti, mutta eihän asia itkemällä korjaannu. Jotain pitäisi tehdä, mutta housujen huomaamaton korjaaminen oli käytännössä mahdotonta ja kaupasta vastaavanlaisten housujen löytäminen olisi sekin mahdotonta, tai ainakin melkoinen urakka. Kaupasta tyttö löysi kuitenkin tummanruskeaa pellavakangasta. Kotona hän piirsi mittojensa mukaisesti housunkaavat, joissa hän pyrki parhaansa mukaan jäljittämään revenneiden housujen mallia.

Muutamaa saumaa myöhemmin tytöllä oli uudet housut, joiden kanssa kelpaisi jatkaa maailman tutkimista!

Sen pituinen se.

Ruudullinen villakangashame

Iskin silmäni hieman tunkkaisen sävyiseen ruutukankaaseen ollessani kaverini kanssa kirpparikierroksella. Villakankaan tunkkaisuus ei jäänyt kaveriltanikaan huomaamatta, ja hän tuumasi, ettei tuosta kankaasta mitään kovin kaunista voi saada tehtyä. Päätin välittömästi ottaa kaverini sanat haasteena!

Kangasta ei ollut paljoakaan, korkeus vain noin 65cm, mikä kavensi merkittävästi vaihtoehtoja. Oli tehtävä jotain melko yksinkertaista ja suoralinjaista. Halusin myös siirtää valmiiseen tuotteeseen kankaan kuvion ryhdikkyyden ja säilyttää ruudut mahdollisimman ehjänä. Pohdiskelujeni lopputuloksena syntyi vyötäröltä alkava, polvipituinen, suorahelmainen ja tyköistuva hame kävelemisen mahdollistavalla takahalkiolla. Kaavat piirsin mittojeni mukaisesti.

Vuoritin hameen pidentääkseni sen käyttöikää ja parantaakseni helman laskeutuvuutta. Vuorikankaana käytin isoäitini vanhaa alushametta.

Suurin haaste hameen valmistamisessa oli täysin odotettavasti kankaan raitojen kohdistaminen. Kohdistaminen piti huomioida erityisesti aseteltaessa kaavoja kankaalle: poikkiraitojen tulisi jatkua sivu- ja takasaumojen yli suorana ja toisaalta saumojen kohtaan ei saisi tulla vierekkäin kahta samaa pystyraitaa tai muuta hassun näköistä yhdistelmää. Ompelua helpottaakseni harsin saumat ensin käsin, jolloin raidat sai aseteltua tarkasti kohdakkain. Lopputuloksena syntyi hyvin istuva, tarkoituksenmukaisesti laskeutuva ja siisti hame, jota ehkä kauniiksikin voisi sanoa…