Rakastan leipää! Vatsani
ei kuitenkaan kestä suuria määriä vehnää tai ruista. Varsin ikävä yhtälö, kun
Suomessa vehnä on pääraaka-aine suurimmassa osassa leivistä. Vehnässä ja
rukiissa ongelmieni pääaiheuttaja on niiden sisältämä gluteeni. Sen vuoksi olen
tutkinut ruokakauppojen gluteenittomia vaihtoehtoja. Ne eivät kuitenkaan ole
tehneet minuun suurtakaan vaikutusta. Hinta on tavallisesti omaan makuuni
turhan korkea, pakkauskoot turhan pieniä eivätkä maku ja koostumuskaan aina ole
miellyttäneet. Kun tähän vielä lisää toistuvasti tyhjyyttään loistavat hyllyt,
turhautuminen on taattu. Kurkkasin toki myös pakastealtaaseen ja löysinkin
maukkaita esipaistettuja sämpylöitä, mutta itselleni (ja kukkarolle)
ehdottomasti paras ratkaisu on ollut leivän leipominen itse.
Arkileipäni on Semperin gluteenittomasta ja kuitupitoisesta Grov Mix-jauhoseoksesta valmistettu
vuokaleipä. Jauhoseoksen pääraaka-aineita ovat riisi- ja perunajauho, maissi-
ja perunatärkkelys sekä sokerijuurikaskuitu. Kokeneempi kokkaaja osaa varmasti
koostaa vastaavanlaisen jauhoseoksen oman tietämyksensä varassa, mutta itse
turvaudun nopeaan ja helppoon valmisseokseen. Hinnallakaan sitä ei ole pilattu:
omassa vakikaupassani jauhopaketti maksaa 1,98€.
Valmistan leipäni aina
jauhopakkauksessa olevan ohjeen mukaan: 4½dl kädenlämpöistä vettä, ½dl
rypsiöljyä, 1 pussi jauhoseosta, 1 pussi kuivahiivaa (tai 25g tuoretta), 1tl
suolaa ja 2tl leipämausteita (omat suosikkini ovat jauhettu pomeranssi sekä
muskottipähkinä). Sekoitan hiivan ja mausteet valkoisessa pussissa tulevan
jauhoseoksen joukkoon, jolloin kaikki kuivat aineet on helppo sekoittaa
kerralla veden joukkoon. Lopuksi joukkoon lisätään vielä öljy, jonka jälkeen
taikinaa kannattaa vatkata vielä tovi sähkövatkaimella. Käytän omassa
sähkövatkaimessani vain toista vispilää vatkatessani paksuhkoa leipätaikinaa.
Valmis taikina on
koostumukseltaan tasaista ja melko tahmeaa. Sitä ei voisi käsin leipoa! Onneksi
siihen ei ole tarvettakaan, vaan taikinan voi suoraan kaataa ja tasoittaa
leivinpaperilla vuorattuun leipävuokaan. Leivinpaperi on tässä oiva apu: vuokaa
ei tarvitse öljytä eikä jauhottaa ja leipä irtoaa vuoasta takuuvarmasti! Leivinpaperin
vuoasta ylijääneet reunat käännän aina varmuuden vuoksi taikinan päälle, jotta
leipä kohotessaan ei jää kiinni liinaan – tietysti isoäidiltä perittyyn –,
jolla koko komeus peitetään kohoamisen ajaksi.
Leivän kohoamisaika
riippuu pitkälti siitä, miten lämpimässä paikassa leipä seisoo. Lämpimän hellan
vieressä taikina voi pursuta yli äyräiden jo puolessa tunnissa, mutta kaukana
lämpölähteistä kohoaminen saattaa olla ohjeessa sanotun 40min jälkeenkin vielä
melko vaatimatonta. Tarkkaile siis taikinaasi – siitä tiedät parhaiten, milloin
aikaa on kulunut riittävästi! Kohonnut leipä saa paistua 250 asteisessa uunissa
noin 30min.
Valmiin leivän kannattaa
antaa jäähtyä kokonaan ennen kuin sitä leikkaa! Lämpimän leivän sisus on pehmeytensä
ja sitkottomuutensa vuoksi kuin raakaa taikinaa: se tarttuu käytettävään
työvälineeseen ja itseensä, minkä seurauksena kauniin palan sijaan saat läjän
mönjää kuorilla. Jäähtymisen nopeuttamiseksi leipä kannattaa nostaa
leivinpaperin avulla pois vuosta. Täysin jäähtynyttä leipää on helppo leikata
kauniita paloja, jotka muistuttavat pitkälti kaupan valmista paahtoleipää.
Kuten olet blogistani jo saattanut huomata,
käsityöprojektini saavat alkunsa mitä erilaisimmista lähtökohdista. Ajatus
tämän neuletopin tekoon syntyi, kun löysin lankalaatikostani korkkaamattoman,
beigensävyisen Novitan Nalle-kerän. Vanha keräparka oli jo pitkään odottanut
vuoroaan, ja nyt, kuin tilauksesta, minulla oli huutava tarve neuletyölle, jota
voi vain neuloa sen enempää ajattelematta. Valitsin malliksi Novitan sileällä neuleella tehdyn neuletopin, joka on kaikessa
yksinkertaisuudessaan rentouttavaa ajanvietettä. Siitä vanha lanka saisi hyvän
loppusijoituspaikan.
Yksi kerä Nallea ei riitä koko toppiin – lankaa oli siis
ostettava lisää. Päätin hankkia ohjeen innoittamana raidallista lankaa, joka
sopisi hyvin yksiin beigen Nalleni kanssa. Tiesin myös varsin hyvin, että
tismalleen samansävyisestä, yksivärisestä langasta olisi turha edes haaveilla.
Mutta, Nallen Taika-sarjasta löytyi sävy, joka sopi beigeni kanssa yhteen kuin
keltainen väri voikukkaan! Kokonaisuutta katsoessa voisi melkein kuvitella, että toppi on neulottu yhdestä kerästä. Tarkempi silmäily kuitenkin paljastaa,
että topissa vuorottelevat neljä kerrosta beigeä ja neljä kerrosta raidallista
Taika-lankaa. Tätä värikikkailua lukuun ottamatta neuloin topin täysin ohjeen
mukaan.
