Virkatut Totorot

Innostuin alun perin amigurumeista, eli pienistä virkatuista hahmoista, kun keksin niiden olevan erinomainen keino päästä eroon jämälangoista. Alkuun kaikki sujuikin ajatellusti, mutta kun amigurumien määrä kasvoi, minuun iski tarve ”kerätä koko sarja” eli tehdä kaikki samaan teemaan kuuluvat hahmot. Niinhän siinä sitten kävi, että kohta sopivan sävyisiä lankoja etsittiin erikoiskauppoja myöten. En ole pitänyt kirjaa, mutta haluan ainakin uskotella itselleni, että olen onnistunut tuhoamaan amigurumeihin vähintään yhtä monta kerää kuin olen niitä varten ostanut.

Ensimmäinen amigurumini oli pieni valkoinen olento elokuvasta Naapurini Totoro, ja se todella syntyi jämälangasta. Kaveri vaikutti yksinään niin orvolta, että sille piti pian saada seuraa elokuvan muista saman lajin otuksista. Sininen kuoma vaati jo paljon enemmän lankaa ja tiesin jämäni riittävän vain todella hyvällä onnella. Niinpä varmuuden vuoksi virkkasin ensin hännän, kädet ja korvat, koska ne ovat näkyvimpiä osia. Tuumin, että alustaa vasten olevan pohjan voi tarvittaessa tehdä toisella värillä, jos hassusti käy. Ja hassustihan siinä kävi. Mutta vain viiden kierroksen verran, eikä kukaan saa koskaan tietää!

Tein harmaan Totoron viiksikarvat mustalla langalla päällystetyillä rautalangan pätkillä. Sinisessä ja harmaassa Totorossa käytin lankana Seitsemää veljestä, valkoisesta en tiedä, vanha jämä kun oli..

Amigurumien viimeistelyssä, eli lähinnä kasaamisessa ja yksityiskohtien kirjomisessa, katson aina mallia hahmon alkuperäisestä kuvasta enkä niinkään ohjeen tekijän mallista. Käsin tehtäessä jokainen jättää tuotteeseensa väkisinkin oman ”leimansa”, joka saattaa johtaa vääristyneisiin mittasuhteisiin tms. Ilmiö korostuu, jos tehdään kopiota kopiosta. Siksi etsin käsiini aina alkuperäisen kuvan ja pyrin sen avulla kokoamaan omasta hahmostani mahdollisimman tarkan jäljitelmän.

Näiden kolmen Totoron englanninkieliset teko-ohjeet sain lataamalla ne ilmaiseksi Ravelrystä (valkoinen, sininen, harmaa). Harmaan Totoron lataussivulta löytyy linkkejä myös muunkielisiin käännöksiin, mukaan lukien suomenkieliseen! Olen tavattoman kiitollinen teille kaikille, jotka jaatte tekemiänne ohjeita meille muille harrastajille! Itse en ole päässyt harrastuksessani vielä niin pitkälle, että pystyisin luomaan omia ohjeita.

Kierittämällä koristellut temarit

Tutustuin japanilaisiin lankapalloihin, eli temareihin, pari vuotta sitten. Kaverini oli käynyt kansalaisopiston temarikurssin ja kerran tavatessamme hän opetti minulle temareiden perusteet. Temarit ovat tosiaan lähtöisin Japanista, jossa naiset pyörittelivät silkkisten kimonoiden valmistuksessa syntyvästä leikkuujätteestä palloja lapsilleen leikkivälineiksi. Sittemmin palloja alettiin koristella mitä monimutkaisimmilla ja värikkäimmillä kirjontakuvioilla. Nykyään kauniita palloja annetaan lahjaksi esimerkiksi tärkeille ihmisille - syntymälahjaksi uudelle vauvalle tai vaikka uuden vuoden lahjaksi puolisolle. Pallon sisään on tapana kätkeä jokin siihen henkilöön liittyvä toive, jolle pallo annetaan. Toive jää ikuiseksi salaisuudeksi, koska se paljastuisi vain purkamalla koko kaunis pallo alkutekijöihinsä.

Perinteisen temarin ytimenä on palloksi muotoiltua kangasta, jonka päälle on kieritetty monia kerroksia aina edellistä kerrosta ohuempaa lankaa. Ensimmäinen lankakerros aloitetaan paksulla villalangalla ja lopussa pallo viimeistellaan ohuella ompelulangalla. Oikea kieritystekniikka varmistaa sen, että pallosta todella tulee pyöreä ja symmetrinen pallo. Varsinainen ”työ” kuitenkin alkaa vasta pallopohjan valmistuttua. Viimeistään siinä vaiheessa pitää päättää, millaisen kuvion palloon haluaa kirjoa. Koristelu alkaa pallon merkitsemisellä valitun kuvion vaatimien geometristen linjojen mukaisesti, jonka jälkeen voi nautiskella kirjontalankavalikoiman väreistä ja valita hetkeen sopivimmat.

Tämän kirjoituksen pallot on koristeltu yksinkertaisimmalla mahdollisella tavalla: kierittämällä kirjontalankaa pallon päälle. Monet temarien kirjontaohjeet vaativat kirjontapistoja, mutta näillä kuvioilla nekin ovat vältettävissä. Lopputulos on silti varsin näyttävä.

Lisää temareiden historiasta ja valmistuksesta voit lukea esimerkiksi tältä englanninkieliseltä sivustolta. Sivustolla on myös kuvalliset ohjeet moneen toinen toistaan kauniimpaan kirjontamalliin, joiden pohjalta voi lähteä suunnittelemaan myös omia malleja. Kuviot näyttävät myös merkittävästi erilaisilta, kun niihin valitsee ohjeesta poikkeavat värit. Itse käytin violetinsävyisellä kirjottuun harmaaseen pallooni valmista ohjetta, joka on yksinkertaisuudessaan hyvä ohje kenen tahansa temareista kiinnostuneen ensimmäiseksi palloksi. Suomenkielellä temareista voi lukea lisää muun muassa tulevista kirjoituksistani!

Huurteinen neulepusero

Aurinkoisten talvipäivien kunniaksi kaivoin lankalaatikostani aikanaan alennusmyynnistä ostamani Novitan Huurre -kerät. Ne olivat jo pitkään odottaneet inspiraatiota, joka tällä kertaa syntyi kimmeltävästä lumihangesta.

Lanka oli siis valmiina, mutta mistä malli? Tiesin haluavani neulepuseron, jota voisin käyttää arkena housujen ja hameiden kanssa. Lähdin etsimään ideoita Novitan ohjesivuilta. Salaa toivoin löytäväni mallin, jonka voisin toteuttaa sellaisenaan, jotta pääsisin nopeasti alkuun ja voisin neuloessa keskittyä vain neulomiseen enkä niinkään suunnitteluun ja laskemiseen. Kävi kuitenkin niin, että Novita tarjoaa varsin vähän ohjeita Huurre-langalleen, eikä mikään niistä miellyttänyt sen hetken ajatuksiani. Iskin silmäni kuitenkin vinoraidallisiin neulepuseroihin.

Raidalliset langat ja mallit tuottavat minulle monesti päänvaivaa. Pystyraita pidentää ja vaakaraita leventää, enkä minä kaipaa kumpaakaan. Mutta vinoraita - se rikkoo vartalon suorat linjat ja on siksi silmälle mielenkiintoisempi.

Yhdistelin puseroni kahdesta eri ohjeesta. Puro Batikista neulotun puseron muoto miellytti minua kokonaisuutena, mutta nappasin 7 veljestä langasta neulotun mallin tyköistuvat helma- ja hihansuuresorit, jotta saisin lopputulokseen enemmän asiallisuutta ja vähemmän rentoa roikkumista.

Näin valmistin puseron: 

Taka- ja etukappale: Loin 102s 4½ puikoille. Neuloin 7cm 1o1n resoria, jonka jälkeen jatkoin sileää neuletta ja aloitin ohjeen mukaiset lisäykset ja kavennukset. Kun haluttu kädentien korkeus on saavutettu, Novitan ohje kehottaa päättelemään silmukoita neljä kerrallaan, jotta yläreuna saadaan suoristettua. Päätellyt silmukat kuitenkin nostetaan takaisin puikoille seuraavassa työvaiheessa ja niillä jatketaan neulomista. Minusta tuntuu hassulta ensin päätellä silmukat ja sitten nostaa ne takaisin työhön, joten tein tämän kohdan omalla tyylilläni: tein vajaat kerrokset jättämällä jokaisella nurjalla kerroksella neljä viimeistä silmukkaa neulomatta. Siispä neulo kunnes jäljellä on neljä silmukkaa, käännä työ, tee langankierto ja neulo oikean puolen kerros normaalisti. Toista kunnes jätettäviä silmukoita on vähemmän kuin neljä. Kun aloitat aina oikein -neuloksen, neulo langankierto oikealla kerroksella oikein yhteen sitä edeltävän silmukan kanssa.

Hihat: Loin 45s 4½ puikoille ja neuloin 5cm 1o1n resoria. Lisäsin sen jälkeen 1s molemmissa reunoissa 3cm välein. Jatkoin 1o1n neulosta kunnes kappaleen korkeus oli 20cm. Neuloin sen jälkeen sileää ja tein loput lisäykset 2,5cm välein Novitan ohjeen mukaisesti.

PS. Hamstrasin alennusmyynnistä Huurre-lankaa kokonaista viisi kerää. Tähän neulepaitaan riittoisaa lankaan tarvittiin kuitenkin vain kaksi kerää! Sinulle on siis jatkossakin luvassa huurteisia tuotteita!

Joka paikan pellavahousut

Olipa kerran tyttö ja housut. Housut olivat rennot, mutta asialliset; löysät, mutta istuvat; kevyet, mutta kestävät; eikä värissäkään ollut mitään huomautettavaa. Toisin sanoen housut olivat täydelliset ja tekivät tytön kovin iloiseksi. Housut olivat kuitenkin jo kovin vanhat. Tyttö oli saanut ne käytettynä ja vaikka kesähousut saivatkin levätä kaapissa aina talvikauden, ne olivat ahkerassa käytössä ja matkasivat tytön mukana jopa ympäri Eurooppaa! Vähä vähältä kangas kului ja ohentui paikoista, joissa housut ovat kovimmalla rasituksella: takapuolesta ja takareisistä. Tyttö kyllä tiesi, mitä tuleman piti, muttei halunnut myöntää asiaa. Kunnes eräänä päivänä vääjäämätön tapahtui ja perse repesi - kirjaimellisesti. Repeämä ei ollut ihan pienimmästä päästä ja kangas repeämän ympärillä oli niin haurasta, että siitä meni sormet läpi.

Tyttöä suretti, mutta eihän asia itkemällä korjaannu. Jotain pitäisi tehdä, mutta housujen huomaamaton korjaaminen oli käytännössä mahdotonta ja kaupasta vastaavanlaisten housujen löytäminen olisi sekin mahdotonta, tai ainakin melkoinen urakka. Kaupasta tyttö löysi kuitenkin tummanruskeaa pellavakangasta. Kotona hän piirsi mittojensa mukaisesti housunkaavat, joissa hän pyrki parhaansa mukaan jäljittämään revenneiden housujen mallia.

Muutamaa saumaa myöhemmin tytöllä oli uudet housut, joiden kanssa kelpaisi jatkaa maailman tutkimista!

Sen pituinen se.