Mallista piirtelyä

En ole koskaan pitänyt itseäni hyvänä piirtäjänä. Joitakin vuosia sitten osallistuin ammattigraafikon vetämälle piirustuskurssille, jossa hän kertoi vähättelevien käsitysteni omista piirustustaidoistani johtuvan väärinkäsityksestä. Itse asiassa kaikkien ”en osaa piirtää” -kuvitelmat johtuvat väärinkäsityksestä. Tämä väärinkäsitys on mitä todennäköisimmin syntynyt koulussa, kun opettaja on arvostellut tuotoksiamme tai kun olemme verranneet oman nenän alla olevaa tuherrusta kaverin luomukseen.

Väärinymmärryksessä on kyse siitä, että oma työ näyttää helposti jotenkin puutteelliselta tai keskeneräiseltä, koska siitä on olemassa jonkinlainen mielikuva; millainen sen piti olla, millaisen siitä halusi. Jos tätä mielikuvaa ei ole onnistunut täydellisesti kopioimaan paperille, se, mitä paperille lopulta päätyi, näyttää herkästi vähintäänkin epäilyttävältä. Kenelläkään muulla ei kuitenkaan ole samaa mielikuvaa ”täydellisestä tuotoksesta”. Muut ihmiset eivät vertaa työtäsi siihen, mitä sen olisi pitänyt olla, vaan he näkevät työn sellaisena kuin se on.

Väärinymmärryksessä voi olla kyse myös siitä, että meitä ja töitämme on arvioitu väärin perustein. Etkö osaa pyydettäessä piirtää täydellistä ihmistä? Entä Aku Ankkaa? Entä edes omenaa? Se ei tee sinusta huonoa piirtäjää - korkeintaan kokemattoman. Kurssilla opin, että vain sellaisia asioita voi piirtää, joiden hahmon tuntee. Eikä hahmoa opi tuntemaan, vaikka sen näkisi satoja tai tuhansia kertoja, kuten olet nähnyt ihmisen, Aku Ankan tai omenan.

”Piirtäminen on näkemistä” sanoi opettaja ja kehotti katsomaan kohdetta hyvin, hyvin tarkasti. Niin tarkasti, että todella ymmärsi näkemänsä. Vasta sitten sen voi piirtää. Arjessa emme kiinnitä niin tarkkaan huomiota mihinkään, ja miksi kiinnittäisimmekään? Mutta jos haluat piirtää sen, sinun on katsottava, ja nähtävä. 

Olen itse harjoitellut lyijykynätöiden tekemistä piirtämällä mallista. Silloin kohteen hahmoa ei tarvitse muistaa ulkoa, vaan sen voi tarkistaa mallista niin usein kuin tuntuu tarpeelliselta. Mallista piirtäminen ei ehkä kehitä luovuutta tai mielikuvitusta, mutta koen sen hyväksi tavaksi opetella näkemistä ja teknisiä taitoja, jotka on hallittava, jotta näkemänsä pystyy siirtämään kynän välityksellä paperille. 

Pantterin mallina toimi karkkipussi. Pöllö puolestaan on jouluisen Lumiukko-animaation ensimmäisiltä animoiduilta sekunneilta. 

Kurssilla opin myös milloin on aika lopettaa: piirustus on valmis, kun et enää uskalla koskea siihen.

Ruudullinen villakangashame

Iskin silmäni hieman tunkkaisen sävyiseen ruutukankaaseen ollessani kaverini kanssa kirpparikierroksella. Villakankaan tunkkaisuus ei jäänyt kaveriltanikaan huomaamatta, ja hän tuumasi, ettei tuosta kankaasta mitään kovin kaunista voi saada tehtyä. Päätin välittömästi ottaa kaverini sanat haasteena!

Kangasta ei ollut paljoakaan, korkeus vain noin 65cm, mikä kavensi merkittävästi vaihtoehtoja. Oli tehtävä jotain melko yksinkertaista ja suoralinjaista. Halusin myös siirtää valmiiseen tuotteeseen kankaan kuvion ryhdikkyyden ja säilyttää ruudut mahdollisimman ehjänä. Pohdiskelujeni lopputuloksena syntyi vyötäröltä alkava, polvipituinen, suorahelmainen ja tyköistuva hame kävelemisen mahdollistavalla takahalkiolla. Kaavat piirsin mittojeni mukaisesti.

Vuoritin hameen pidentääkseni sen käyttöikää ja parantaakseni helman laskeutuvuutta. Vuorikankaana käytin isoäitini vanhaa alushametta.

Suurin haaste hameen valmistamisessa oli täysin odotettavasti kankaan raitojen kohdistaminen. Kohdistaminen piti huomioida erityisesti aseteltaessa kaavoja kankaalle: poikkiraitojen tulisi jatkua sivu- ja takasaumojen yli suorana ja toisaalta saumojen kohtaan ei saisi tulla vierekkäin kahta samaa pystyraitaa tai muuta hassun näköistä yhdistelmää. Ompelua helpottaakseni harsin saumat ensin käsin, jolloin raidat sai aseteltua tarkasti kohdakkain. Lopputuloksena syntyi hyvin istuva, tarkoituksenmukaisesti laskeutuva ja siisti hame, jota ehkä kauniiksikin voisi sanoa…

Isoäidin virkattu peitto

 

Edesmennyt isoäitini edusti käsitöiden suhteen aikansa perinteistä suomalaista naista. Hän virkkasi kalastajalangalla kappaverhot, pitsiliinat ja päiväpeitot. Hän kirjoi nimikirjaimensa liinavaatteisiin, pyyheliinoihin ja keittiöpyyhkeisiin. Hänen vaatehuoneensa kätköistä löytyi myös korillinen villalankoja lastenlasten iloksi.

Isoäitini ei pystynyt virkkaamaan parin viimeisen vuosikymmenensä aikana pahojen nivelongelmien vuoksi. Kun hänen jäämistöstään sitten löytyi virkattuja päiväpeiton palasia, tiesin niiden olevan itseänikin vanhempia ja tunsin suunnatonta halua työstää isoäidin viimeinen päiväpeitto valmiiksi. 

Paloja löytyi 53. Yksi pala siis puuttui, jotta löydöstä olisi saanut koottua eheän sängynpeiton. Niinpä ensimmäinen tehtäväni oli etsiä juuri oikean sävyistä kalastajalankaa, jotta saisin virkattua puuttuvan palan. Onnekseni kalastajalanka on säilynyt samanlaisena vuosikausia ja valmiiksi virkattuja paloja oli säilytetty valolta suojassa - muussa tapauksessa oikean sävyn löytäminen olisi voinut olla toivotonta. Nyt se kävi lähes leikiten ja pääsin pian virkkaamaan puuttuvaa palaa.

Päättelin ohjeen tarkastelemalla isoäidin virkkaamia palasia, ja tässä se on ruutukuviona:

Tyhjä ruutu: reunapylväiden välissä 2 ketjusilmukkaa / Täytetty ruutu: reunapylväiden välissä 1 pylväs
Isoäitini on aloittanut palan virkkaamisen palan keskustasta 8kjs renkaalla, mutta kuvion voi halutessaan virkata myös alhaalta ylös.

Virkkaamisen suurin haaste oli kopioida isoäitini käsiala. Oma käsialani on hyvin kireä, oli kyse sitten neulomisesta tai virkkaamisesta. Niinpä tarkistin jokaisen kierroksen jälkeen, että oma palani kasvaa samaa tahtia muiden kanssa sovittamalla omaa tekelettäni isoäidin työnäytteen päälle. Muutamaan kertaan huomasin omani jäävän pienemmäksi, jolloin purin kierroksen pois ja kokeilin uudestaan ”löysemmin rantein”. Lopuksi kasasin kaikki palaset kiintein silmukoin valmiiksi 6x9 palan peitoksi. 

Miehen neuletakki shaalikauluksella

Tiedäthän, miten välillä on vain saatava neuloa? Ja vaikka sukat ovatkin mukavia touhuttavia, ne tulevat valmiiksi niin kamalan nopeasti. Välillä kaipaan neuletyötä, joka ei ole valmis hetkessä tai edes kahdessa. Silloin mielessäni alkavat pyöriä paidat ja takit. Saadakseni työstää paidan kappaleista vielä suurempia ja siten aikaa vievempiä, käännyn silloin tällöin mieheni puoleen ja kysyn, tarvitsisiko hän uutta villapaitaa. Vaikka molemmat tiedämme, että varmasti sitä ilmankin pärjäisi, hän tapaa vastata, että eiköhän tuonne sekaan vielä yksi mahdu. 

Tällä kertaa mielessämme oli tyylikäs ja asiallinen, ehkä hivenen vaarimainen ja paukkupakkasiinkin sopiva neuletakki. Takista saisi siis löytyä kuviointeja, muttei värejä, eikä lopputulos saisi olla säkkimäinen, vaikka väljyyttä pitääkin olla riittävästi alempia vaatekerroksia varten. Nämä kriteerit mielessäni suuntasin kirjastoon selailemaan Novitan ohjelehtiä. Tiedän Novitan ohjeiden löytyvän myös netistä, mutta nautin inspiraatiomatkoistani kirjastoon. Selailen mieluummin painettujen lehtien sivuja kuin nettisivuja ja ohjeetkin luen mieluummin paperilta kuin näytöltä.

Aina en löydä kirjastomatkoiltani etsimääni, mutta koskaan en ole joutunut palaamaan ”tyhjin mielin”. Tällä kertaa löysin kuitenkin ällistyttävän hyvin vaatimuksiamme vastaavan mallin. Kooksi valikoitui M miehen rinnanympäryksen perusteella. Noudatin valmista ohjetta uskollisesti kolmea seikkaa lukuun ottamatta: Ensinnäkin valitsin langaksi tumman harmaan Novitan Seitsemän veljestä. Toiseksi lisäsin hihoihin pituutta, jotta hihansuiden resorin saisi käännettyä kaksinkerroin. Kolmanneksi ompelin nappeihin tukinapit nurjalle puolelle, jotta ne kestäisivät paremmin pehmoisessa neuloksessa. Lopputulokseen on helppo olla tyytyväinen!

PS. En koskaan säilytä painavia neuleita, kuten tämä, henkarissa. Kuten ylimmistä kuvista voit nähdä, neulos venyy hartioiden kohdalta, koska se ei kestä takin painoa. Painavat neuleet säilyvät hyvänä laskottettuna.

Hyvä lukija,

tervetuloa -uksien pariin!

Kirjoitukseni koskevat pääosin tekemiäni neulomuksia ja ompeluksia. Kädentaitoja harrastan laajasti, joten luvassa on myös virkkauksia ja nypläyksiä, ehkä myös piirustuksia, tai sitten pelkkiä tuherruksia. Askartelu ei ole koskaan ollut juttuni, mutta teen kyllä kaikenlaisia näperryksiä ja piiperryksiä. Saatan esitellä myös leipomuksia, mutta tuskin sentään muita kokkauksia.

Pyrin aina hyödyntämään kaiken olemassa olevan materiaalin, joten luvassa on myös erilaisia tuunauksia, korjauksia sekä kunnostuksia.

Tämä on minulle myös paikka kertoa ajatuksia, jakaa kokemuksia ja mahdollisesti tehdä pieniä tutkimuksia. Tuskinpa vältymme kommelluksilta tai levottomuuksilta, ja joskus kirjoitankin pelkistä testauksista tai harjoituksista. Erityisesti kuitenkin toivomme erilaisia sattumuksia.

Sinulle on siis luvassa kirjoituksia ja valokuvauksia kaikesta tekemästäni ja keskeisimmistä välineistäni. Löydät teksteistäni ehdotuksia, kehotuksia ja ohjeistuksia, ehkä jopa varoituksia. Minulle voit myös aina esittää toivomuksia!

Antoisia lukuhetkiä!