Mallista piirtelyä

En ole koskaan pitänyt itseäni hyvänä piirtäjänä. Joitakin vuosia sitten osallistuin ammattigraafikon vetämälle piirustuskurssille, jossa hän kertoi vähättelevien käsitysteni omista piirustustaidoistani johtuvan väärinkäsityksestä. Itse asiassa kaikkien ”en osaa piirtää” -kuvitelmat johtuvat väärinkäsityksestä. Tämä väärinkäsitys on mitä todennäköisimmin syntynyt koulussa, kun opettaja on arvostellut tuotoksiamme tai kun olemme verranneet oman nenän alla olevaa tuherrusta kaverin luomukseen.

Väärinymmärryksessä on kyse siitä, että oma työ näyttää helposti jotenkin puutteelliselta tai keskeneräiseltä, koska siitä on olemassa jonkinlainen mielikuva; millainen sen piti olla, millaisen siitä halusi. Jos tätä mielikuvaa ei ole onnistunut täydellisesti kopioimaan paperille, se, mitä paperille lopulta päätyi, näyttää herkästi vähintäänkin epäilyttävältä. Kenelläkään muulla ei kuitenkaan ole samaa mielikuvaa ”täydellisestä tuotoksesta”. Muut ihmiset eivät vertaa työtäsi siihen, mitä sen olisi pitänyt olla, vaan he näkevät työn sellaisena kuin se on.

Väärinymmärryksessä voi olla kyse myös siitä, että meitä ja töitämme on arvioitu väärin perustein. Etkö osaa pyydettäessä piirtää täydellistä ihmistä? Entä Aku Ankkaa? Entä edes omenaa? Se ei tee sinusta huonoa piirtäjää - korkeintaan kokemattoman. Kurssilla opin, että vain sellaisia asioita voi piirtää, joiden hahmon tuntee. Eikä hahmoa opi tuntemaan, vaikka sen näkisi satoja tai tuhansia kertoja, kuten olet nähnyt ihmisen, Aku Ankan tai omenan.

”Piirtäminen on näkemistä” sanoi opettaja ja kehotti katsomaan kohdetta hyvin, hyvin tarkasti. Niin tarkasti, että todella ymmärsi näkemänsä. Vasta sitten sen voi piirtää. Arjessa emme kiinnitä niin tarkkaan huomiota mihinkään, ja miksi kiinnittäisimmekään? Mutta jos haluat piirtää sen, sinun on katsottava, ja nähtävä. 

Olen itse harjoitellut lyijykynätöiden tekemistä piirtämällä mallista. Silloin kohteen hahmoa ei tarvitse muistaa ulkoa, vaan sen voi tarkistaa mallista niin usein kuin tuntuu tarpeelliselta. Mallista piirtäminen ei ehkä kehitä luovuutta tai mielikuvitusta, mutta koen sen hyväksi tavaksi opetella näkemistä ja teknisiä taitoja, jotka on hallittava, jotta näkemänsä pystyy siirtämään kynän välityksellä paperille. 

Pantterin mallina toimi karkkipussi. Pöllö puolestaan on jouluisen Lumiukko-animaation ensimmäisiltä animoiduilta sekunneilta. 

Kurssilla opin myös milloin on aika lopettaa: piirustus on valmis, kun et enää uskalla koskea siihen.