Neulatyynyn tuunaus

Alakoulun ensimmäisen luokan opettajani oli hurahtanut tilkkutöihin. Hänen ylitsepursuava innostuksensa valui myös oppilaisiin – tai ainakin minuun – ja päädyin ensimmäisten kouluvuosieni aikana kokeilemaan useita eri tilkkutyötekniikoita. Niistä yksinkertaisinta, ja kenties perinteisintä, edustaa 7-8-vuotiaana ompelemani nuppineulatyyny, joka koostuu neljästä samansuuruisesta neliöstä sekä taustakankaasta.

Tyyny on kulkenut mukanani jo yli 20 vuotta ja kuten kuvastakin näkyy, se ei ole säästynyt kulumiselta. Itseäni oli jo jonkin aikaa kiusannut vaalean violetit harakanvarpaat, joilla tyynyn täyttösivu oli kursittu kasaan, sekä punainen ompelulanka ja vihreä virkkauslanka, joilla on aikoinaan kekseliäästi paikattu purkautuvia saumoja. Jotain sille olisi tehtävänä. Tyyny on niin merkittävä osa omaa käsityöhistoriaani, ettei sitä noin vain voi hävittää. Minulla ei kuitenkaan ole tapana säilyttää tavaroita pelkän tunnearvon vuoksi, joten päätin tuunata vanhasta tyynyrukastani paremmin tämän päivän tarpeisiini sopivan.

Neulatyynyn nurjalta puolelta paljastui käsin tehdyt, huolelliset pistot. Kunpa ommel olisi ollut yhtä kestävä kuin mitä se oli herttainen!

Päätin tuunata tyynyn perinteisestä nuppineulatyynystä kuminauhalliseen versioon, joka kulkee kätevästi käsivarren ympärillä ja on siten aina helposti saatavilla. Vanhasta tyynystä purettujen osien lisäksi tarvitsin uuden palan kangasta, kuminauhan sekä palan pahvia. Halusin käyttää alkuperäisen tyynyn taustakankaan uuden tyynyn remmiä varten – onhan se paljon näkyvämpi osa kuin tyynyn pohja, johon käytin uuden kankaan. Pahvin sujautin tyynyn sisälle ennen sen täyttämistä. Sen tärkein tehtävä on estää ompelijaa piikittämästä itseään käteen nuppineuloja tyynyyn laittaessaan.

Vanhojen tavaroiden mukautuminen uusiin elämäntilanteisiin – eikös juuri se tee niistä arvokkaita?