Helmikuussa kirjoitin virkkaavasta isoäidistäni, jolta
perin kalastajalangasta virkattuja peitonpalasia. Vastapainoksi seesteiselle
kalastajalankapeitolle virkkasin toisen isoäidillisen peiton, joka koostuu mistäpä muustakaan kuin isoäidin neliöistä! Oma isoäitini on tässä peitossa läsnä
villalanganjämissä, joista monet on peräisin hänen lankalaatikostaan.
Peitossa on yhteensä 88 isoäidin neliötä. Jokaisessa neliössä on käytetty kahta eri väristä lankaa ja viisi ensimmäistä kierrosta on virkattu
vuorotellen kummallakin langalla. Halusin tuoda muuten värikkääseen peittoon
yhtenäisyyttä ja rauhallisuutta virkkaamalla jokaisen neliön viimeisen, eli
kuudennen kierroksen, mustalla seiskaveikalla. Samasta syystä myös yhdistin palat toisiinsa kiintein silmukoin samaisella langalla. Paloja yhdistäessä pyrin levittämään eri
värejä joka puolelle peittoa ja varoa, ettei vierekkäisissä paloissa olisi
käytetty samaa lankaa.
Peitto on pehmoisen tuntunsa vuoksi ollut kovassa
käytössä: Aikuiset ovat kääriytyneet siihen nauttimaan rauhallisista
koti-illoista. Pikkulapsia se on pitänyt lämpimänä pulkkamäessä. Ja onpa peitto
ollut myös kissojen suosiossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti